Festival de cine latinoamericano y caribeño - Finlandia

Fernando Pérezin retrospektiivi

Fernando PérezWeb.jpg

Cinemaissí-festivaali juhlii yhdessä Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kanssa 50-vuotiasta Kuuban elokuvainstituuttia ICAIC:ia Fernando Pérez -retrospektiivillä. Olemme kutsuneet vieraaksemme Pérezin, joka kuuluu Kuuban 90-luvun merkittävimpiin elokuvaohjaajiin.

Pérez on vanginnut elokuviinsa Kuuban viime vuosikymmenten hengen runollisesti, terävästi ja lämmöllä. Fernando Pérez (s.1944) aloitti uransa ICAIC:ssa jo 60-luvulla. Kahden vuosikymmenen ajan hän työskenteli avustajana ohjaajille kuten Tomás Gutierrez Alea, Julio García Espinosa ja Santiago Alvaréz.

Pérezin ensimmäinen pitkä elokuva ”Clandestinos” (1987) kertoo nuorista Batistan diktatuurin vastustajista 50-luvulla. Elokuva on sankarieepos ja poliittinen thrilleri, joka oli ilmestyessään Kuubassa yleisömenestys: muutaman viikon aikana elokuvan näki puolitoista miljoonaa katsojaa. Festivaalin avajaisnäytöksessä nähtävä ”Elämä on yhtä vihellystä” (La vida es silbar, 1998) on nopeatempoinen ja absurdi tutkielma unelmien muutosvoimasta. Elokuva kertoo kolmen onnea etsivän havannalaisen tarinan. Elokuva palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla sekä sai Goya-palkinnon parhaana latinalaisamerikkalaisena elokuvana.

”Suite Habanan” (2003) Pérez teki tilaustyönä espanjalaiselle tuotantoyhtiölle. Lähes puheeton dokumentti, joka aukeaa monille tulkinnoille, näyttää yhden päivän Havannan arkea sen 10 asukkaan kautta.

Elokuvallaan ”Madrigal” (2006) Pérez ottaa uuden suunnan. Kokeelliselle ranskalaiselle ohjaajalle René Clairille omistettu elokuva sijoittuu toisaalta teatterin maailmaan, toisaalta lynchmäiseen erotiikan hallitsemaan tulevaisuuteen.

Pérez kuuluu Kuuban toiseen ohjaajasukupolveen. Pérezin ohjaukset ajoittuvat 90-lukuun, aikaan, jolloin kuubalaisten oli uudelleen määriteltävä suhteensa valtioon ja Kuuban ulkopuoliseen maailmaan. Pérez on halunnut valaa toivoa ja tarjota tulevaisuuden näkymiä rakastamalleen Kuuballle: hänen elokuvistaan välittyy myötätunto ja lämpö ihmisyyttä kohtaan. Pérez ei nojaudu kuluneisiin vastakkainasetteluihin vaan pyrkii elokuvillaan ennen kaikkea ilmaisemaan todellisuuden moniselitteisyyttä.